lauantai 12. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Finaali



01. Ukraina - Mélovin - ”Under the Ladder” 

Ukraina oli livenä aivan mieletön! Melovin toi mulle mieleen hahmon, joka vois olla Draco Malfoyn luihuisystävä, mutta joka ois kans vampyyri ja Lokin rakkauslapsi! Aloin kutsuu tätä jätkää luihuisvampyyriksi. Koko live-esitys oli ihan törkeen hyvä ja rakastin sitä palavaa efektiä portaissa ja pianossa, vaikka tällaista efektiä on ennenkin käytetty (Itävalta vuonnna 2015 muistaakseni).

02. Espanja - Alfred & Amaia - ”Tu canción” 

Espanjalla on yksiä harvoja duettokappaleita tänä vuonna ja varmasti erottuu sen takia edukseen. Kappaleessa on tosi nätti sävel ja espanjan kieli kuulostaa tosi kauniilta tässä. Muutoin kappale ei herätä mussa suurempia tunteita. Jokin tässä on ehkä hieman siirappimaista minun makuuni.

03. Slovenia - Lea Sirk - ”Hvala, ne!” 

Slovenia ei mahtunut, mun top kymppiin kakkossemissä, vaikka tästä tykkäsin jo ennen liveä. Mut live löi mut ällikällä! Tää oli tosi asenteellinen ja hyvä livenä. Ja kun kappaleen keskivaiheilla/loppupuolella tuli se, että musiikki stoppas menin paniikkiin et apua mikä virhe tapahtu nyt! xD Mutta sitten kun selvisi, että kyseessä oli tarkoituksellinen showhun liittyvä kikka olin vaan et todella oiva tapa saada katsojan ja yleisön huomio kappaleeseen. Halpa ja loistava kikka mielenjäämisen suhteen.

04. Liettua - Ieva Zasimauskaitė - ”When We’re Old” 

Liettuan esitys oli niin henkeäsalpaavan suloinen, että meinas itku tulla. Ihanaa, että he pääsivät finaaliin tällä sievällä esityksellä!

05. Itävalta - Cesár Sampson - ”Nobody But You” 

Itävalta oli mulle Albanian tavoin iso yllättäjä, koska se ei lukeutunut itselläni isoihin suosikkeihin. Tosin tämänkään läpipääsy ei mua haitannut, koska heidän live oli todella hyvä.

06. Viro - Elina Netšajeva - ”La forza” 

Viron finaalipaikkaa en epäröinyt yhtään. Totta kai Elina selvitti tiensä finaaliin upealla laulullaan ja äänellään. Tää esitys oli kyl niin henkeäsalpaava. Hyvä kun uskalsi hengittää esityksen aikana. Ja se mekko! Haluan samanlaisen.

07. Norja - Alexander Rybak - ”That’s How You Write a Song” 

Alexanderin live-esitys ja karisma vei mut täysillä mukaansa! Tää oli loistava alotus kakkossemille. Tuli heti hyvälle tuulelle. Ja Rybak nyt muutenkin vetää livenä todella hyvin. Oli ehdottomasti finaalipaikan arvoinen suoritus.

08. Portugali - Cláudia Pascoal - ”O jardim”

Portugalin tän vuotinen biisi on ihan kivaa kuunneltavaa, mutta harmittaa että isäntämaa otti edustusbiisiksi hyvin samankaltaisen kappaleen, millä he viime vuonna voittivat. Tällaisen hempeän balladin, olisin hieman odottanut jotain räjäyttävämpää. Mutta tällä mennään. Ihan söpö biisi, mutta ei lukeudu suurimpiin suosikkeihini.

09. Iso-Britannia - SuRie - ”Storm” 

Iso-Britannia ei myöskään lukeudu suurimpiin suosikkeihin tänä vuonna. Tää kappale ei vaan jotenkin lähde mulla eikä tarjoo mulle mitään uutta. Jos tää tulis radiota kuunnelles vastaan niin kuuntelisin kyl, mutta en lisäisi omalle soittolistalleni.

10. Serbia - Sanja Ilić & Balkanika - ”Nova deca” 

Serbian biisi oli livenä tosi hyvä! He olivat mulle silti yllätysfinalisti, koska en uskonut finaalipaikkaan. Mutta en pistä pahaksenikaan, koska nää yllärit on just tänä vuonna ollut parasta. Se huilupappa taustalla on mun lemppari kyl! :D

11. Saksa - Michael Schulte - ”You Let Me Walk Alone”

Saksa ei herätä mussa minkäänlaisia tunteita tänäkään vuonna. Tää menee mulla samaan kastiin Iso-Britannian kanssa. Jos radios tulee vastaan niin joo voin kuunnella, mutta ei sen enempää. Tää on mulle sellanen liian väsyttävä kappale, etten jaksa keskittyä tämän kanssa.

12. Albania - Eugent Bushpepa - ”Mall” 

Albanian biisi ei tosiaan ollu suurempia suosikkejani, mutta he vetivät liven todella hyvin. Vaikka en itse olisi päästänyt finaaliin, niin tää oli silti positiivisella tavalla yllättävä finalisti. Tämän jatkoonpääsy ei ärsyttänyt mua, vaikka se vei jonkun oman suosikkini finaalipaikan.

13. Ranska - Madame Monsieur - ”Mercy” 

Ranska on yks ehdoton suosikkini näiden isojen rahoittajamaiden joukossa! Kappaleen taustalla on tosi hyvä sanoma ja tarina, joka vie täysin mukanansa. Tosi kauniisti laulettu ja mukaansatempaava kappale. Laulu sisältää kauniisti kerrotun tarinan, josta tykkään. Tulee varmasti livenä olemaan mieletön.

14. Tšekki - Mikolas Josef - ”Lie to Me”

Oi luoja olin tästä niin onnellinen! Heidän live oli niin helkutin hauska ja mukaansatempaava. Mikolas on ihan loistava esiintyjä ja osaa olla charmikas ja humoristinen samaan aikaan. Tsekit todellakin ansaitsivat jatkopaikan finaaliin.

15. Tanska - Rasmussen - ”Higher Ground” 

Oi kamala tää oli livenä niin loistava! Tuntui kuin hetkeksi olisin sukeltanut viikinkien maailmaan ja purjehtinut heidän kanssaan kohti Valtaistuinpeliä! :D Jännitin tuloksia kertoes, että eikö tämä pääse jatkoon, mutta luojan kiitos se pääsi! Ansaittu paikka ja erottuu varmasti finaalissakin teemansa vuoksi.

16. Australia - Jessica Mauboy - ”We Got Love”

Autsralian biisi on yksiä suosikkejani, mutta live jätti vähän kylmäksi. Jessica veti ihan hyvin ja kiva, että hän kannusti yleisöä mukaan, mut jokin kappaleessa vaan ei lähtenyt livenä niin kovaa kuin mitä toivoin. Se ei edes yleisön huudattamiskohdassa vaan räjähtänyt missään kohtaa, mikä oli sääli. Silti olin iloinen finaalipaikasta ja siitä, että saan kuulla tämän finaalissa uudestaan.

17. Suomi - Saara Aalto - ”Monsters” 

Voin myöntää, et mult meinas alkaa usko hiipuu, kun finalisteja lueteltiin ja Suomea ei kuulunut. Hetken mietin et voiko tää tapahtua taas meille, et pudotaan finaalista ulos. Sitten tokavikana kuuluu meidän maan nimi tv-ruudusta ja karjaisin niin lujaa et toivon, ettei naapurit heränneet :D Saaran esitys oli täynnä kaikkea mahdollista laulun lisäksi, mutta hyvin kaikki oltiin saatu hiottua yhteen. Liven suhteen ei tarvinnut hävetä yhtään ja olen vain niin onnellinen että Saara taisteli itsensä finaaliin.

18. Bulgaria - Equinox - ”Bones” 

Bulgaria ei ollut top kympissäni, koska se ei mahtunut sinne. Tykkäsin kyllä Bulgarian laulusta todella paljon, vaikkakin live vähän jätti mua kylmäksi. En  oikein tiennyt, mitä olisin silt odottanut, mutta se ei ollut niin tajunnanräjäyttävä. Livelaulanta oli mieletöntä. Ansaittu finaalipaikka.

19. Moldova - DoReDoS - ”My Lucky Day” 

Ei herraisä, että Moldovan live oli HAUSKA! Mä rakastin tätä alusta loppuun. Juuri tällaista vähän teatraalista menoa oon pitkään kaivannut viisuihin. Biisi olii hyvä ja menevä ja niin helkutin hauskasti esitetty. Ehdottomasti finaalipaikan arvoinen! Erottui kyl illan esittäjistä tosi hyvin edukseen.

20. Ruotsi - Benjamin Ingrosso - ”Dance You Off” 

Vaikka Ruotsin esitys oli omalla tavallaan hieno ja viimeisen päälle hiottu niin en silti lämmennyt tälle. Kappale itsessään ei vieläkään herätä mussa mitään tunteita enkä muista tästä ikinä mitään muuta kuin pienen osan kertsiä. Edelleen mun silmis ihan liian samanlainen viime vuotisen biisin kanssa. Hieno esitys ja muuvit Benjamilla, mutta en silti lämpene tälle.

21. Unkari - AWS - ”Viszlát nyár” 

Tää oli niin törkeen kova livenä! Jorasin tän mukana aivan täysii ja olin niin onnellinen, kun tää pääsi finaaliin. Tuntui kuin olisi ollut metallikonsertissa mukana. Jätkät veti tosi hyvin ja tunteella. Just tällaista rokkimeininkiä sai alkaa tulla lisää viisuihin.

22. Israel - Netta Barzilai - ”Toy” 

Tää oli mulle ilmiselvää, että Israel menee finaaliin. En epäröinyt heidän jatkopaikkaansa hetkeäkään. Olin tästä todella iloinen. Live-esitys tällä kappaleella oli niin hauska ja erikoinen. Huomasi, että Netta nautti esiintymisestä ja että hänellä oli hauskaa. Todellakin ansaittu finaalipaikka.

23. Alankomaat - Waylon - ”Outlaw in ’Em” 

Tää biisi toi mulle niin mieleen Supernaturalin ja Winchesterin veljekset. Tää jotenkin varsinkin sopis Deanille :D Esitys oli musta biisille sopivalla tavalla esitetty ja makee. Tykkäsin laulajan asenteesta ja äänestä tosi paljon. Ansaittu finaalipaikka.

24. Irlanti - Ryan O’Shaughnessy - ”Together” 

Irlannin esitys ja livelaulu oli niin suloista etten kestä! Silti pelkäsin tän puolesta, että tämä putoaa. Siksi meinasin pudota sängystäni hämmästyksestä, kun Irlanti ilmoitettiin viimeisenä finalistina. Tää oli yksi iso iloinen yllätys kans, etten voi sanoin kuvailla. Irlanti ansaitsi finaalipaikkansa.

25. Kypros - Eleni Foureira - ”Fuego” 

Kyproksen laulu ei iske muhun studioversiona niin kummoisesti, mutta livenä tää kappale kuulosti todella hyvältä. Itse liveveto oli kans omalla tavallaan hieno, joskin ei musta ihan kaiken sen hypetyksen arvoinen, mutta se on vain mun mielipide. Eleni laulaa livenä törkeen hyvin, tuli vähän Shakira ja Beyonce mieleen. Oli musta ihan ansaittu finaalipaikka, vaikka ei top kymppiini kuulunut.

26. Italia - Ermal Meta & Fabrizio Moro - ”Non mi avete fatto niente”

Italia on Ranskan lisäksi yksi ehdoton suosikkini suurista rahoittajamaista. Tässäkin kappaleessa on tosi raskas aihe ja teema, mut rakastan tätä silti. Tätä jään aina vaan kuuntelemaan, koska se on niin pysäyttävä. Plus totta kai italian kielen käyttö tuo multa pisteitä, koska italian kieli on vaan niin loistava.



KUKA ON SINUN SUOSIKKISI FINAALISSA? KENEN LUULET VOITTAVAN? KENET TOIVON VOITTAVAN?

torstai 10. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Semifinaali 2


01. Norja - Alexander Rybak - ”That’s How You Write a Song"

Oon seurannut Alexanderin musiikkia vuodesta 2009 asti, kun hän voitti Norjalle euroviisukilpailut. Tää kappale tuli siis hänen Youtubetunnuksella vastaan ja meni heti soittolistalle eikä mulla ollu hajuakaan, että tää oli ehdokas Norjan tän vuoden edustusehdokkaaksi kisoihin. Kun sitten asia tuli ilmi niin olit hei, mikäs siinä! Tää kappale on sellanen, jota oon välillä töissäki hyräilly ittekseni. Tässä on tosi tarttuva tempo ja tietynlaista iloisuutta, joka vie mukanansa. Mun yks ehdoton suosikki!

02. Romania - The Humans - ”Goodbye”

Tää kappale on vähän tylsä alussa. Vasta ekan kertsin jälkeen se lähtee kunnolla käyntiin ja saa mut mukaansa. Tykkään tästä kylläkin, koska tässä on sellanen rockmainen ote. Lyriikat on tosi hyvät ja laulajan ääni kova. Mutta harmittaa, että alku on musta vähän tylsä. Toisaalta en nää sitä täysin pahana, koska sitten se voi yllättää monen, että biisi lähteekin eka kertsin jälkeen kunnolla käyntiin.

03. Serbia - Sanja Ilić & Balkanika - ”Nova deca”

Tää on tosi mystinen! Varsinkin alku on todella hypnoottisen kaunis. Kappale tuo mulle mieleen jossain videpelissä ehkä hieman itämaisentyylisen alueen, jossa tää sois taustalla. Tosi kaunis kappale. Ja multa saa pisteitä oman kielen käytöstä, se tekee tästä vielä kauniimman.

04. San Marino - Jessika feat. Jenifer Brening - ”Who We Are”

Mä en oikein osaa sanoa San Marinon kappaleesta mitään. Tää on jotenkin kasvoton mulle. Toivottavasti live sais mua sit vähän puolelleen itse semifinaalissa, mutta tää ei vaan saa musta otetta. Tää vähän kuulostaa ikävä kyl liian kuullolta ja räppiosuus on vähän random. Ei nyt lukeudu suurimpiin suosikkeihin.

05. Tanska - Rasmussen - ”Higher Ground”

Voi luoja mä rakastan tätä! Tää on Game Of Thrones- ja Vikings-tv sarjojen introjen rakkauslapsi mun silmis. Rakastan tätä yleistä tunnelmaa tässä, laulajan ääntä, lyriikoita ja kokonaisuutta. Erottuu varmasti edukseen. Mun suuri suosikki ollut jo ensikuulemalta asti. Plus laulaja näyttää musta ihan GOT:n Tormundin kadonneelta veljeltä, joka on iso plussa. Tosi kova kappale, rakastan.

06. Venäjä - Julija Samoilova - ”I Won’t Break”

Itse Julijaa mulla ei ole mitään vastaan. Omalla tavallaan tosi lahjakas laulaja, mutta kappale on todella tylsä ja niin kuullun kuuloinen. Plus mun silmis hän ikävä kyl on vähän Venäjän yritystä siinä, ettei heille buuattais itse kisassa. Mutta itse kappale ei vaan lukeudu mun suosikkeihini. Se ei tarjoo mulle mitään uutta. Julija kyllä vetää tän livenä tosi hyvin silti. Kertsi on mun mielestä kappaleen paras osuus, vaikka siinä toistetaan samaa lausetta useaan otteeseen.

07. Moldova - DoReDos - ”My Lucky Day”

Moldovan kappale on tänäkin vuonna tosi catchy ja mukaansatempaava. Sellanen, joka saa ainakin mut tanssimaan. Lyriikallisesti vähän kuultu, mutta silti tässä on jotain uutta kans mukana, joka saa mut tykkäämään tästä. Tosi hyväntuulinen kappale. Odotan, millaiseksi tässä on hiottu live itse semifinaalissa.

08. Alankomaat - Waylon - ”Outlaw in ’Em”

Tää on niin cowboymainen, tykkään ihan sikana! Saa heilumaan mukana ja laulajan ääni tuo lisäsisältöä kappaleeseen. Täs on tietynlaista äijäasennetta, mikä iskee kans. Tuo mulle vähän mieleen Supernatural- sarjan.

09. Australia - Jessica Mauboy - ”We Got Love”

Tässä on kans kappale, mitä oon luukuttanut ihan hirveesti, vaikka tällaisia kappaleita on ollu jo tusinoittain viisuissa aiemmin. Osaan jotenkin kans kuulla tän taustalla soimassa jossain Netflixin teinidraamassa. Mut silti rakastan tätä ja tää iskee vaan jotenkin mun sydämeen. Laulajan ääni on kans tosi hyvä kappaleeseen. Varsinkin kertsi saa laulaa mukanaan.

10. Georgia - Iriao - ”For You”

Kappale saa multa pisteitä vaan siksi, että se laulaa kans omalla kielellään. Muuta tyydytystä en tästä sitten saakkaan. Tulee jotenkin tylsistynyt olo tätä kuunnellessa. Ei oo ihan mun pala kakkua. Jätkillä hyvät äänet kyl.

11. Puola - Gromee feat. Lukas Meijer - ”Light Me Up”

Taas kerran Puola saa mut rakastaa heidän viisuansa. Tää on niin kaunis ja ihana samaan aikaan. Voimaa antava ja saa tanssimaan. Lyriikat on kivat ja jotenkin tsemppaavat. Laulu on tosi piristävä. 

12. Malta - Christabelle -”Taboo”

Maltan viisu oli itse asiassa ensimmäinen, jonka tän vuoden viisuista kuulin. Ja tää iski heti muhun. Tässä on voimakas fiilis, joka saa musta heti otteen, enkä pääse irti siitä otteesta, tosin en haluakaan. Laulu on loistava, tykkään. Tää loi mulle kuvan jonkinlaisesta vahvasta naishahmosta. Tuli vähän Wonder Woman mieleen.

13. Unkari - AWS - ”Viszlát nyár”

Tartteeks erikseen sanoa, miten tän kappaleen ensikuuntelu oli rakkautta ensisilmäyksellä? Koska sitä se oli. Omalla kielellään laulavat raskaammalla tavalla. Siit on aikaa, kun näin raskasta musiikkia kuullaan viisujen lavalla ja en voisi olla asiasta enää onnellisempi. Tässä on ihan mieletön fiilis ja saa mut haluamaan moshaa mukana. Mun yks ehdoton voittajasuosikki!

14. Latvia - Laura Rizzotto - ”Funny Girl”

Tykkään tän laulun sellasesta hieman bondmaisesta tyylistä. Olen sitä mieltä, että itse laulaja saa tästä kappaleesta kans tosi ehjän kokonaisuuden. Tässäkin on tietynlaista otetta, joka saa musta kiinni ja puhuttaa mua. Tykkään tosi paljon.

15. Ruotsi - Benjamin Ingrosso - ”Dance You Off”

Mul on taas vähän niin ja näin fiilis Ruotsin viisuedustajasta, kuten vähän oli viime vuonnakin. Totta kai Ruotsi tulee olemaan finaalissa, koska heidän laulu ja esitys on viimeisen päälle hiottu, mutta tässä kappaleessa on liikaa samanlaista fiilistä kuin heidän viime vuoden edustuskappaleessa, vaikka ne ovatkin kaksi eri laulua. Onhan tää sellanen, joka saa tanssimaan, mutta ei silti oo mun top kympissä.

16. Montenegro - Vanja Radovanović - ”Inje”

Tää on tosi herkkä ja kaunis kappale. Sellainen, joka sai mut ihan pysähtymään ja kuuntelemaan itse laulua ja sen laulajaa. Tää on niitä kappaleita, jotka laulaa suoraan sydämeen. Oisin ehkä toivonut pientä nousua loppua kohden, mutta eipä tuo nyt haitanne.

17. Slovenia - Lea Sirk - ”Hvala, ne!”

Tää biisi on mulle hyvällä tavalla vähän outo. Tykkään taas, että käytetään omaa kieltä ja käytetään kunnon asennetta tätä laulaessa. Tykkään varsinkin kertsistä, vaikka siinä toistetaan samaa asiaa koko ajan. Tää on sellasta neutraalia mun listoilla, mutta tykkään silti. Vähän ehkä sellanen Jannika B-fiilis tuli tästä höystettynä Sini Sabotagella :D

18. Ukraina - Mélovin - ”Under the Ladder”

Tänä vuonna kisassa on taas mukana komeita ja kauniita miehiä. Ukrainan laulaja on just niitä kauniita miehiä, oli pakko sanoa. Tykkään kans laulusta ihan sikana. Tässä kappaleessa tykkään miten ennen kertsiä jännitettään tunnelmaa ja sit kertsissä lähdetään itse tunnelmaan. Tykkään tästäkin tosi paljon!
PS. Mulle tulee tästä jätkästä jotenkin mieleen Luihuinen. Voisko olla Draco Malfoyn joku bestafrenda, jota ei vaan näytetty Potter-leffois ja kirjois :D

MIKÄ/MITKÄ ON SINUN SUOSIKKISI/SUOSIKIT EUROVIISUJEN 2018 TOISESSA SEMIFINAALISTA?

tiistai 8. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Semifinaali 1


1. Azerbaidžan - AISEL - "X My Heart"

Sanotaan, että Azerbaidzanilla on ollu parempiakin edustuskappaleita. Siinä missä viime vuonna tykkäsin heidän edustuskappaleessa kaikesta muusta paitsi kertsistä niin tässä on toisinpäin. Kertsi on kiva, mut muutoin kappale on hieman meh. Mun korviin tää kuulostaa jo aiemmin sata kertaa kuullulta. Kivaa kuunneltavaa, mut ei mulla jää oikein mieleen. Vähän kehno biisi aloittaa viisut mun mielestä.

2.  Islanti - Ari Ólafsson - "Our Choice"

Jätkällä on ikää vasta 19 ja sen ääni on verrattavissa mun mielestä Josh Grobaniin! Ihan mielettömän hyvä laulaja! Mites itse kappale? No, ihan söpö se on, mutta ei lukeudu mun top suurimpiin suosikkeihin. Mielelläni kuuntelen, mutta ei ole mulla korkeimmilla sijoilla. Tosi kaunis kappale silti ja vitsit tää laulajan ääni on musiikkia korville!

3. Albania - Eugent Bushpepa  - ”Mall”

Tämä kappale tuo mulle jostai syystä mieleen Disneymäisen rakkauslaulun. Tosi nätti ja kiva kappale. Isot pointsit multa saa myös se, että maa laulaa omalla kielellään. Tavallaan perus ok kappale, mutta tässä on silti joku tosi mystinen puoli, joka saa mut tykkäämään tästä.

4. Belgia - Sennek - "A Matter of Time"

Tykkään tästä tosi paljon, vaikka samalla tää ei oo suuresti niin sanottu yllättäjä. Tällaista kivaa rentoo nykyajan musiikkia. Rakastan naisen ääntä. Belgialta tuntuu tulevan aina tällaisia matalia kaunisäänisiä naislaulaja. Kertsi jää helposti päähän. Tässä on hieman synkät, mutta hyvät sanat.

5.  Tšekki - Mikolas Josef - ”Lie to Me”

Ei luoja, en kestä miten saakutan ihana Tsekki on tänäkin vuonna! Jos ne ei tällä mene ensinnäkin finaliin ja sitten pääse ainakin top kymppiin niin ei sit millään. Rakastan tän kappaleen hyväntuulista menoa ja sitä, miten se saa mut haluamaan tanssimaan joka kerran kun kuulen tämän. Laulaja on kans ihan mieletön. Törkeen hyvä meninki tässä kappalesessa.

6. Liettua - Ieva Zasimauskaitė - "When We’re Old"

Tätä kuunnellessa mulle tulee tosi levollinen olo. Tässä on tosi koskettavat ja kauniit sanat. Ja tää kappale on hyvin moninainen. Sen voisi laulaa kelle tahansa rakkaalle ihmiselle elämässään. Tästä tulee jostain syystä mieleen Life Is Strange-videopeli. Voisin kuvitella tän soimassa siinä pelissä taustalla.

7. Israel - Netta Barzilai - "Toy"

Israel on tänä vuonna sellainen, joka jakaa hyvin erilaisia mielipiteitä. Mä rakastan tätä! Tää on niin hullu ja erilainen verrattuna muihin tän vuoden kappaleisiin! Tosin tääkin on sellanen kappale, joka vaatii varmasti harjoitusta että live kuulostaa hyvältä. Tää on tosi hauska ja mielestäni just hullulla tavallaan ihanan euroviisumainen.

8. Valko-Venäjä - Alekseev - "Forever"

Valehtelematta Valko-Venäjän kappaletta oon luukuttanut koko kevään aikana kaikista eniten. Siis eihän tässä kappaleessa tavallaan oo mitään uutta, mutta samaan aikaan tää iskee muhun niin kovaa et joka kerran kun kuuntelen tämän saan törkeen innostuneen fiiliksen sydämeeni. Tykkään laulajan äänestä tosi paljon ja varsinkin kappaleen kertsi on törkeen kova. Rakastan tätä ihan törkeästi.

9.    Viro - Elina Netšajeva - "La forza"

Jos Valko-Venäjää rakastan, niin rakastan kans Viroa. Siis luoja tää nainen osaa laulaa ja kauniisti! Joka kerran, kun kuuntelen tätä mulle nousee niskakarvat pystyyn hyvällä tavalla. Melkein joka kerran alan itkemäänkin, kun laulaja ja musiikki vie mukanansa. Viro ansaitsee ehdottomasti paikan finaalissa ja top viiden joukossa finaalissa. Kenelläkään muulla maalla ei ole tänä vuonna samankaltaista kappaletta ja sen vuoksi Viro on musta tosi vahvoilla.

10.  Bulgaria - Equinox - "Bones"

Tykkään tästä tosi paljon! Varsinkin kertsi iskee mulla ja kovaa. Odotan innolla, että millainen tämä on livenä. Osaisin nähdä et esiintyminen on muutoin rauhallista, mutta kertsiin vois hyvin saada menoa ja meininkiä messiin. Helpot, mutta mukaansa tempaavat lyriikat. 

11.  Makedonia - Eye Cue - "Lost and Found"

Tää on silleen jännä, että tässä tuntuu olevan seoitettuna 2-3 erilaista laulua sekaisin. Ja se tehdään viel tosi hyvin! Tykkään tosi paljon tästä. Tykkään juuri tästä, että uskalletaan kokeilla ja tehdä jotain, mitä ei moni muu oo aiemmin tehnyt. Ja tässä tuntuu et kappale vaihtuis koko kappaleen ajan, mutta punainen lanka pysyy. Aivan loistava!

12.  Kroatia - Franka Batelić - "Crazy"

Tässä on tietynlaista asennetta, mistä tykkään. Voimakkaasti tulkittu kappale. Tavallaan kyllä tykkään, mutta tavallaan jokin kappaleessa on mulle vaikea tykätä kokonaan. Taas tämmöisiä neutraalikappaleita, jotka on kivoja mutta eivät mulle tajunnanräjäyttäviä.

13.  Itävalta - Cesár Sampson - ”Nobody But You”

Tää on aikalailla sellasta kivanoloista viisumusiikkia, mitä jo parina viime vuotena on saanut kuulla. Tässä on musta vähän samankaltaista fiilistä kuin viime vuoden Australian kappaleessa. Onko se huono asia? Ei ehkä, mutta tavallaan odotan aina jotain uutta viisuihin liittyen. Kiva kappale, mutta ei sen suurempia tunteita mussa herätä.

14. Kreikka - Gianna Terzi - "Oneiro mou"

Oi kamala rakastan tätäkin ihan törkeesti! Kreikan kieli on niin kaunista ja tässä kappaleessa se pääsee hohtoonsa kunnolla. Tässä on tietynlaista mysteerisyyttä ja samalla saan Egyptin Prinssi-leffan viboja tähän. Mahtava edustuskappale yhdelle suosikkiviisumaalleni taas kerran.

15. Suomi - Saara Aalto - "Monsters"

Oi luoja! Olin seota innosta, kun kuulin että Saara aikoo edustaa meitä viisuissa, koska Saarassa on potentiaalia ja hän varmasti tuo meille kunniaa viisuissa ihan sama millä biisillä hän siellä kisaisi. Saaran kolmesta kappaleesta Monsters oli mun suosikki loppuun asti ja olin niin onnellinen, että se pääsee meitä edustamaan euroviisulavalle. Mä rakastan tätä kappaleetta! Tän vuoden viisuissa on taas tosi paljon rakkauslauluja ja tykkään, että meidän maan kappaleissa lauletaan omien pelkojen ja päänsisäisten mörköjen karkottamisesta. Uskon, että meillä on hyvät mahikset päästä finaalista läpi ja ehkä kenties päästä top kymppiin asti! ^^

16.  Armenia - Sevak Khanagyan - "Qami"

Armenialle menee arvostusta, koska he kans laulavat omalla kielellään. Kappale on hyvin nätti, tuo hyvin hyvin pienesti mieleen musiikin, jota Bryan Adams tekee. Ei kuitenkaan sen suuremmin aiheuta mussa sellaisia kylmiä väreitä. Mukavasti lähtee vahvistumaan loppua kohti, mutta ei sen suurempia fiiliksiä mussa herätä.

17. Sveitsi - Zibbz - ”Stones”

Sveitsin laulussa on tosi kova asenne, mistä tykkään. Laulajan ääni on tosi hyvä ja lyriikat iskee kovaa. Tässä on sellasta tietynlaista Halestorm-yhtyeen asennetta, mikä iskee muhun. Kappale ei ehkä viisullisesti oo kummoinen, mutta tykkään silti. Kertsi jää mulla soimaan päähän.

18. Irlanti - Ryan O’Shaughnessy - ”Together”

Irlannin viime vuotinen edustuskappale oli törkeen söpö. Ja tänkin vuoden biisi on niin itkettävän söpö! Laulajan ääni on jotenkin tosi kaunis ja sopii tällaiseen kappaleen. Osaisin kuvitella tämän johonkin tv-sarjaan soimaan taustalle. Tempo jää soimaan päähän ja varsinkin kertsi on tosi ihana.

19. Kypros - Eleni Foureira - ”Fuego”

Kypros ei ole suurimpia suosikkejani tänä vuonna. Fuegossa on kivaa meininkiä, mutta se ei silti puhuttele mua sen kummemmin. Tääkin kappale kuulostaa sellaiselta, että monta kertaa kuultu jo samankaltaisia lauluja muutenkin. Ihan ok-tasoa, muutoin en välitä.


MIKÄ/MITKÄ ON SINUN SUOSIKKISI/SUOSIKIT EUROVIISUJEN 2018 ENSIMMÄISESTÄ SEMIFINAALISTA?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Until Dawn: Selviydytkö aamuun asti?





Voisin ensin aloittaa tämän arvostelun sillä, että miten kyseiseen peliin tutustuin. Pelihän julkaistiin jo vuoden 2015 puolella, mutta multa meni noin kaksi vuotta ennen kuin sen lopulta ostin ja pelasin. Olin jo siihen aikaan iso sellasten pelien fani, jossa pääsi vaikuttamaan itse pelin kulkuun valinnoillaan (kiitos Telltale ja Life Is Strange!). Silti jostain syystä alkuun Until Dawn ei kiinostanu mua, ei vaikka moni tubettaja/striimaaja sitä pelasi silloin. Pätkiä olin katsonut sieltä täältä ja vaikka tiesin, mikä pelissä on ideana, en vain innostunu siitä.

Sitten tuli syksy 2017 ja löysin Rami Malekin ja kun muistin, että hän esittää tässä pelissä yhtä hahmoa, siinä oli vihdoin syy ostaa kyseinen peli itselleni, vaikkakin kauhupelien pelaaminen ei oo koskaan ollu mun juttu. Mut Until Dawnista tuli heti yks mun suosikkipelini kautta aikojen.


 

TARINA

Tarina ja peli perustuu prologin ja kymmenen jakson tarinaan, jotka tapahtuvat lumisissa maisemissa, totta kai kaukana muusta maailmasta. Tarinamme alkaa sillä, kun kaksoset Beth ja Hannah katoavat ja heidän muistoansa tullaan vuosi myöhemmin muistamaan alueelle, jossa he katosiat. Mutta asiat eivät sitten menekään ihan kuin pitäisi. Tarinaa pelatessa saadaan tietää, että tapahtumapaikkaa varjostaa vanha kirous, jonka mukaan muutut verenhimoiseksi wendigoksi, jos erehdyt syömään ihmislihaa. Ja totta kai wendigot haluavat syödä/tappaa nämä pahaa aavistamattomat nuoret. Apua luvataan vasta aamuksi, joten alkaa selviytymistaistelu, josta täytyy selviytyä aamuun mennessä.

Tarinahan on itsessään aika yksinkertainen, mutta silti pidän siitä. Koko tarinan ajan on tiedossa tärkeä punainen lanka, joka yhdistää asioita (miten wendigot saivat alkunsa, kenelle oikeasti tapahtumapaikka kuuluu jne). Ja peliä pelatessa nämä asiat selviää pala palalta, riippuen miten paljon löydät vihjeitä pelin aikana. Vaikka tarina on simppeli, sen ympärille on saatu hyvä kokonaisuus kasattua, joka sai ainakin mut tutkimaan mahdollisimman monen paikan. Tarina on myös hyvin intensiivinen, että itselle tuli halu tietää koko ajan lisää, että mitä tapahtuu ja milloin tulee seuraava kohtalokas valinta eteen.
yhteiskuvaa hahmoista


HAHMOT

Pelissä päästään vuorollaan pelaamaan kahdeksalla eri hahmolla erilaisissa ympäristöissä (toki myös riippuen siitä, saatko pidettyä porukkaa hengissä). Hahmot ovat hyvin stereotyyppisiä jenkkileffoista tuttuja persoonallisuuksia, mutta juurikin se stereotyyppisyys tekee näistä hahmoista persoonallisia ja ainakin itse heistä suurimmasta osasta pidin.


Sam muodostui mun ykkössuosikkihahmoksi koko pelin aikana. Hayden Panettiere on Heroesin ansiosta ollu aina jostain syystä yks suosikkinaisnäyttelijäni ja tässä pelissä hän hoitaa törkeän hyvin sankaritar- Samin roolin. Sam on porukasta se, kenen kanssa kaikki tulevat toimeen. Hän ei halua kenellekään pahaa ja on luonteeltaan kiltti ja humoristinen. Tykkäsin hänestä pelin alussa heti ja pelin lopussa hän oli mun silmis koko poppoosta se suurin sankari. Mikäli hän selviää pelin lopussa tykkään, miten lopputekstikuulusteluvideoissa hän vannoo että voi hyvin, mutta hänestä näkee että hän on kaikkea muuta kuin kunnossa. Hän on tosi väsynyt ja epäuskoinen siitä, mitä on tapahtunu. Hän on mun silmissä tän pelin sankaritar, vaikka hän on lopussa aivan rikki ainakn henkisellä tasolla.


Josh on mun ihana hullu husbandoni! :'D Josh on joukosta se, joka prologin tapahtumien jälkeen haluaa koota koko porukan yhteen juhlistamaan hänen rakkaiden siskojensa muistoa, vaikka loppupeleissä hänellä on ihan muuta mielessään kuin juhliminen.
Ennen kuin aloin fanittamaan Rami Malekia, olin nähnyt pelistä klippejä ja olin tykästynyt Joshiin hahmona. Hän välitti ja rakasti siskojansa ja peliä pelatessa sen tulee huomaamaan. Silti hänellä on oma surullinen puolensa, joka osakseen selittyy hänen pahoilla mielenterveysongelmillaan. Josh on musta hahmona hyvin rakennettu, koska vaikka hänellä oli ongelmia, hän välitti siskoistaan ja halusi heidän kuolemalleen oikeutta, vaikka hänen tapansa käsitellä asiaa oli vähän oli mitä oli. Hänen psycho-tarinaosuutensa/temppunsa oli musta samaan aikaan epäreilu (puhun tästä myöhemmin), mutta samalla annoin rispektiä sen suhteen että jaksoi nähdä vaivaa kostonsa eteen niinkin paljon.


Chris on heti Joshin jälkeen toinen suosikkihahmoni! Pelin alussa olin ekana, että joo tää on tää perushauskanörttijäbä, joka ei ehkä oo kaikkien suosiossa, mutta hän ei siitä välitä. Chris on ihanan rento tyyppi, joka kuitenkin tiukan paikan tullen osaa toimia. Tavallaan tykkäsin, että pelin aikana hänestä ns. "kasvoi mies", koska esimerkiksi saatuaan kuulla wendigoista, hän oli silti valmis lähtemään pelastamaan Joshia ladolta, jonne Miken kanssa hänet jätti yksinään sidottina tolppaan kiinni. Chris on juuri sellainen tyyppi, joka ei jätä ystäväänsä pulaan mistään hinnasta. Hän on tosi ystävä ja selvästi välittää Joshista (ovathan he parhaita kavereita), vaikka toinen teki vääryyttä hänellekin ilman syytä. Toisin sanoen Chris on mies, jolla on sydän paikallaan.


Sanon nyt alkuun, että pelin alussa pidin Ashleytä ihan ok-tyyppinä. Ja tykkään hänestä ja Chrisistä yhdessä parina. Mutta pelin lopussa pidin Ashleytä aikamoisena hysteeriämmänä. Toki sekin johtuu siitä, miten valitset pelin kulkua. Ash oli kuitenkin niin hysteerinen hahmo jatkuvasti, että useimmiten se alkoi ärsyttämään minua. Tosin Ashleyn reaktiot oli kylläkin sellaiset, miten useat varmasti reagoisivat, jos joutuisivat samanlaiseen tilanteeseen. Silti Ashleystä tuli pelin loppuun mennes vähän meh-hahmo minulle. Hän vaikutti vähän sellaiselta, että "ihan sama miten muiden käy, kunhan minulle ei käy mitään". Silti tykkään hänestä ja Chrisistä yhdessä.


Jessicasta en pitänyt hahmona lainkaan koko pelin aikana. Jotenkin näen hänet pääsyyllisenä sille, miten Hannahia nöyryytettiin (no, se oli kylläkin hänen ideansa) ja miten kaksosille lopulta kävi. Hän on se perus jenkkileffojen tyttö, jonka kaikki miehet haluavat ja hän tietää sen. Kuten Jessican näyttelijäkin taisi sanoa yhdessä haasattelussa, Jess on ns. ilkeä tyttö. Ja sitä hän onkin. Jess on liikaa täynnä itseänsä, jota vaan en vo sietää ihmisissä. Sentään hän itsekin myöntää pelin aikana, että heidän ilkeä temppunsa Hannahia kohtaan oli ilkeää ja oli osasyy heidän katoamiseensa.


Mike oli alkuun hahmo, ketä en voinut sietää. Hän oli Jessin lisäks sellanen, jota pidin pääsyyllisenä sille, miten kaksosten kävi. Sellanen ilkeä jätkä, jolla kuitenkin naisia riittää. Kuitenkin pelin aikana hänestä tuli yks ehdoton suosikkihahmoni. Hän on Samin tavoin yksiä tän koko kahdeksikon rohkeimpia ja sankarillisempia hahmoja. Harva varmasti uskaltaisi lähteä perään, jos joku outo olio kaappaa tyttöystävän tai lähtee yksinään tutkimaan hylättyä mielisairaalaa tietämättä, mitä siellä on. Tääkin toki riipuu taas, miten pelaa Mikella. Hänestä voi tehdä sankarin tai täydellisen kusipään. Mike on silti pelin mieshahmoista ehdottomasti rohkein hahmo.


Emily on Jessican tavoin hahmo, jota en voi sietää. Hän on hyvin ilkeä ja sellainen perus bitch-hahmo, joka aukoo muille päätänsä eikä mieti kaikkea mitä suustaan päästää ulos. Tavallaan kuitenkin ymmärrän osaltaan, miksi Em on luonteeltan sellainen kuin on. Mun silmissä Jessica ja Emily oli parhaimmat ystävät, mutta kun ilmeisesti Mike jätti Emilyn Jessin takia, se on aiheuttanut selvästi katkeruutta ja närää kolmikon välille. Emilyllä on tavallaan syy olla katkera, mutta samalla hän purkaa sitä nykyiseen poikaystäväänsä Mattiin, joka useasti sai mut vaan inhoamaan Emilyä enemmän. Hänen näyttelijänsä kyllä hoitaa Emilyn esittämisen todella hyvin.


Matt oli koko pelin ajan mulle vähän harmaa hahmo. Ja harmaalla tarkoitan sitä, että häneen ei jotenkin päästy tutustumaan kunnolla pelin aikana. Mun silmissä hän on ylikiltti, joka on aivan tyttöystävänsä tossun alla. Hän on vitsikäs ja ajattelevainen, joka voi sit kans pelaajan valintojen mukaan muuttua kusipääksi tai pysyä kilttinä persoonana, joka on valmis tekemään mitä vain tyttöystävänsä eteen. Matt ei ole huono hahmo, mutta ei silmissäni tarpeeksi mielenkiintoinenkaan, mikä on sääli.


Hannah ja Beth ovat tärkeitä hahmoja pelin suhteen, vaikka kuolevatkin heti prologissa. He ovat Joshille hyvin rakkaita ja tulivat toimeen muiden pelin hahmojen kanssa. Mitä nyt koen sääliä Hannahia kohtaan, koska kaverit järjestivät hänelle ilkeän tempun, joka sit osaks johti hänen ja kaksoissiskonsa kuolemaan. Tykkäsin siitä, miten pelin aikana siskoista ja varsinkin Hannahista saatiin tietää lisää ja varsinkin siitä, mitä heille katoamisen jälkeen tapahtui. Tykkään näistä hahmoista, vaikka he jäivät luonteellisesti vähän pinnallisiksi.


PELAAMINEN

Se, miksi rakastan tätä peliä kaikista eniten monivalintapeleistä, joita olen pelannut, on se monipuolisuus mitä tämän pelin valinnat voivat aiheuttaa. Jokainen yksityiskohta pelissä vaikuttaa pelin ja tarinan kulkuun, parhaimmillaan vaikuttaa siihen selviytyykö joku  hahmo vai ei. Jokainen keskustelu vaikuttaa hahmojen suhteisiin toisiinsa ja jokainen kerätty esine tai sen keräämättömyys vaikuttaa peliin. Tavallaan tää peli sai mut ajattelemaan, että oma elämämmekin on yhtä "perhosefektiä". Jokainen tekemämme valinta ja keskustelu elämässämme voi vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuteemme.
Itse pelattavuus pelissä ei ihan jokaisessa kohtaa ole mielestäni kovin hyvä. Jotkut toiminnot (esimerkiksi vipujen vääntö/painaminen tai esineiden kerääminen) on tosi hidasta hommaa ja tiukemmissa kohtauksissa se oli hermoja raastavaa. Ja tässäkin taas voisi sanoa sen, että pelissä jos aikailee tietyissä valinnoissa liian kauan, se voi olla pelattavalle hahmolle kohtalokas. Hahmot kuitenkin liikkuvat suhteellisen sulavasti silloin kun niillä saa pelata. Sitä ihmettelin alkuun, että miksi jossain tiukoissakin tilanteissa hahmoilla pystyi vain kävelemään nopeammin eikä juoksemaan.


Myöskin toteemien ja erilaisten vihjeiden etsiminen oli tosi kiva lisä pelissä. Ja yksikään löydetty vihje tai toteemi ei ole turha vaan pelaajalle avautuu yhä entistä enemmän tietoa siitä, mitä pelissä taustalla tapahtuu ja mistä wendigot ovat peräisin.
Eikä pidä unohdaa "Älä liiku"-kohtauksia, joissa et saa ohjaimesi kanssa yksinkertaisesti liikkua ollenkaan. Jos liikut, peli on monessa kohta menetetty tavalla tai toisella. Siitä oli  itse yllättynyt, että näitä kohtauksia oli todella vähän pelissä. Suurin osa jännittävimmistä "älä liiku"-kohtauksista oltiin survottu ihan pelin loppupuolelle, joka vähän harmitti. Itselle tuli fiilis muutamaankin otteeseen pelin alusa, että tähän kohtaan olisi voinut laittaa "Älä liiku!"-kohtauksen.
Myöskin pelin alussa tehtäviä istuntoja, joita tehtiin tohtori Hillin kanssa pystyi käymään läpi esimerkiksi omia pelkojansa ja tekemäsi valinnat sitten näkyivät pelissä tavalla tai toisella. Tämä oli tosi hyvä veto, koska se toi lisää sellasta ahistuksen/pelon tunnetta pelatessa. Taas kerran, valinnat vaikuttavat pelin kulkuun ja pelikokemukseen.


MUSIIKKI

Koska olen suuri musiikin ystävä ja musiikki on peleissäkin mulle tärkeä elementti, mitä tulee pelinautintoon, joten pakko sanoa pari sanaa pelin soundtrackista. Soundtrack on loistava, oon kuunnellut sen läpi jo tuhansia kertoja ja en vain kyllästy siihen. Until Dawnissa on loistavasti musiikissa kerrottu se, miltä kauhumaisen musiikin pitää kuulostaa. Ne saa niskakarvat pystyyn silloin kun peliä pelaat ja muutamassa kohtaan ne ovat tehneet tietyistä tilanteista pelissä ahdistavia pelata. Tämän pelin soundtrack kannattaa ehdottomasti kuunnella, vaikka peli ei itsessään kiinostaisi. Uskoisin, että varsinkin kauhumusiikin ystäville tämä musiikki uppoaa ja lujaa. Omat henkilökohtaiset suosikki kappaleeni ovat "The Shadow Of The Mountain (Main Theme)", "Final Confrotation" ja tietysti pelin laulukappale "O Death".


EPÄKOHDAT

Vaikka olen tässä paljon kehunut Until Dawnia, mulla on jäänyt silti muutama asia kaivamaan mieltä, josta haluan teille myös avautua:

Tietyissä kohdissa puhuttiin monikosta, vaikka kyseessä oli vain yksi hahmo. Hyvänä esimerkkinä voisin sano kohtauksen, jossa Mike ja Sam löytävät wendigometsästäjän ruumiin kaivosalueelta. Tämä taas riippuu sen suhteen, miten olet peliäsi pelannut, koska samaisesta paikasta löytyy lisää ruumiita jos pelin hahmot eivät ole selviytyneet syystä tai toisesta. Silti, jos wendigometsästäjä yksinään roikkuu katosta, Sam ja Mike järkyttyvät ruumista ja puhuvat että ruumiita olisi enemmän, vaikka niitä on yksi. Tämä hämmensi minua, koska eikö muka aika riittänyt tekemään versiota, jossa järkytytään vain yhtä ruumista?
Toinen hyvä esimerkki on kun Matt ja Emily ovat hakemassa apua radiopuhelimella korkealta tornista. Tässäkin taas riippuu pelaajan valinnat, että selviytyykö Matt tornille asti vai ei. Mikäli ei, on luonnollista, että kun wendigot ovat Emilyn perässä hän huutaa hysteerisenä että "se tulee perääni". Mutta mikäli Matt on selviytynyt Emilyn kanssa tornille, Emily hystersoi edelleen että se jokin on hänen perässään. Tosin tässäkin voi olla se, että Emily miettii vain omaa turvallisuuttansa, mutta silti pisti minulla silmään.

Se minua myös hieman hämmensi, että pelin aikana kun hahmot olivat erillään, he eivät miettineet että etsittäisiin koko porukka kasaan. Ja jos joku hahmo kuoli, sen poissaoloa ei ihmetelty millään muotoa (tosin sit mahdolliset kuolleet tulivat vastaan Mikelle ja Samille kaivoksilla). Muutoinkin ihmettelin, kun hahmoilla oli kännykät, yhdessäkään kohtauksessa pelissä he eivät yrittäneet ottaa toisiinsa yhteyttä tai edes kokeilla, onko koko alueella kenttää kun kaikki alkoi mennä päin seiniä. Kännykkään käytettiin ainoastaan taskulampun käyttöön. Siksi ihmetytti, ettei niitä hyväksikäytetty muutoin.

Joshin kosto oli musta tosi epäreilu Chrisiä ja Samia kohtaan. Muistan kun prologissa Sam yritti estää koko Hannahin nöyryytyksen tapahtumisen ja Chris ei ollut osallisena, koska oli alkoholin takia sammuneena keittiössä Joshin kanssa. Miksi Josh sitten kosti näille kahdelle kaikista pahiten koko tapatunutta? Mietin, että käy ilmi, ettei Josh ollut aikoihin ottanut lääkkeitänsä ja oli melkeinpä hulluuden partaalla siskojensa kuoleman takia että ehkä hän ei enää muistaut/halunnut ajatella, ketkä olivat oikeat syylliset. Hänelle riitti se, että muut saisivat kokea samaa pelkoa ja nöyryytystä kuin hänen siskonsa. Siltikin tämä oli musta tosi epäreilu veto Chrisiä ja Samia kohtaan. Jos joku ystäväni tekisi mulle samalla tavalla, pystyisikö sellaista antamaan anteeksi? Pystyisitkö sinä?

Se, mikä myöskin harmitti peliä pelatessa oli se, että kaikilla hahmoilla ei päässyt pelaamaan tasavertaisesti. Esimerkiksi Joshilla päästiin pelaamaan ainoastaan kerran pelin lopussa. Myöskin Jess ja Matt jäivät aika vähälle pelattaviksi hahmoiksi. En tiedä onko tälle koskaan annettu mitään perustetta, mutta olisi ollut kiva päästä pelaamaan enemmän jokaisella pelihahmolla tasavertaisen verran. Olisi ollut mielenkiintoista päästä pelaamaan Joshilla enemmän ja vaikka päättää hänen roolissaan mitä pelottelujuttuja saisi tehtyä muille heidän päänsä menoksi. Tosin tässä vaiheessa olisi varmaan selvinnyt, kuka psycho oikeasti on.


ENSIMMÄINEN PELIKERTANI

Kun aloin pelaamaan ensimmäisen kerran tätä peliä, tiesin mikä oli pääjuttu koko pelissä ja kuka psycho oikeasti oli. Pieniä pätkiä olin peleistä nähnyt sieltä täältä, mutta en koskaan ollut ottanut selvää, mitkä valinnat tai tekemiset aiheuttavat mitäkin tapatumia. Eli tavallaan vedin peliä ainakin puoliksi sokeana.
Koska en ollu aiemmin pelannut kauhupeliä, tämän pelin pelaaminen oli mulle syksyn synkkinä iltoina tosi jännää pelattavaa yksin. Säikyin jokaista pientä rasahdusta ja ääntä, mitä peli eteeni heitti ja voin vaan kuvitella miten kivaa naapureilla on ollut huutoani kuunnella :'D

Ensimmäisellä pelikerrallani sain puolet porukasta selviämään aamuun mennessä. Minulta selviytyivät Mike, Ashley, Chris ja Sam. Tässäkin tilanteessa sain Miken ja Samin selviytymään sillä verukkeella että jännittävässä finaalikohtauksessa, jossa puskettiin älä liiku-kohtauksia, pidin ohjainta tasaisella pinnalla ja jännityksen takia pidättelin hengitystä tiukan paikan tullen.

Sitten taasen minulla eivät selvinneet Jessica, Mike, Emily ja Josh. Jessica kuoli mulla siksi, että kompuroin täysin Mikella quick time- kohtauksessa. En ole ikinä ollut hyvä siinä, että pitää sekunneissa painaa jotain tiettyä nappia, joten tämä peli oli haastava senkin suhteen. Vedin Mikella hommat niin överiksi että totta kai Jessica löytyi sitten kuolleena. Seuraavaksi minulta kuoli Matt, jonka kanssa yritin viimeisiin asti tornin sortuessa auttaa Emilyä. Kun tämä ei onnistunut ja minulla ei ollut mitään asetta millä Matt olisi voinut puolustautua, wendigo tapatti hänet, nostamalla suureen koukkuun kuolemaan. Emily kuoli kaivoksiin wendigoa paetessa, kun en tajunnut olla tarpeeksi nopea hissin vipua vetäessä. Wendigo sai Emilyn kiinni ja tappoi hänet siihen paikkaan. Josh kuoli pelin lopussa kaivoksilla Hahhah- wendigon murkatessa hänen päänsä (tämä olisi ollut estettävissä, jos olisin Samillä löytänyt vihjeen, josta kävi ilmi, että Hannahista tuli wendigo).

Eka pelikertani Until Dawnin suhteen oli siis hyvin jännittävä, osittain ahdistava, mutta samalla nautin siitä. Tässä pelissä oli monta puolta mistä tykkäsin, vaikka kritisoitavaa löytyi myös. Silti uskallan väittää, että Until Dawn on yksiä parhaimpia pelejä, joita olen koskaan pelannut.


Oletko itse pelannut Until Dawnia tai katsonut Youtubesta/striimistä kun sitä on pelattu Mitä mieltä olet pelistä?

Kaikki peliin liittyvät kuvat ovat pelin omalta Wikipedia-sivulta löydettyjä! / All the images about Until Dawn are from game's own Wikipedia sites! Linkki/Link
Piirrokset/Drawings © Herainia

maanantai 11. joulukuuta 2017